Vappu on paskanajopäivä

Vappu on paskanajopäivä. Näin ukkini totesi, kun navetan sisällöt tyhjensi pellolle...joka vappu.

"Miten yksi lause voi jäädä elämään yhteisössä ja ohjata sen kulttuuria vuosiksi eteenpäin? Tämä tarina alkaa peltotieltä Kainuussa – ja päätyy johtoryhmän kokoushuoneeseen."

Ukki ja hiljainen protesti

Ukkini ei ollut mies, joka runoili päät pyörryksiin. Hän oli hiljainen ja paksupäinen mies Kainuusta – sellainen, joka teki mieluummin kuin puhui. Mutta hänellä oli yksi tapa, joka ei jäänyt suvulta, eikä kyläläisiltä, huomaamatta: Joka kevät, aina vappuna, hän ajoi navetan lietteen pelloille.

Traktorin ääni kaikui kylillä, kun muut valmistautuivat vappumarssiin, nostelivat simalaseja ja söivät tippaleipiä. Jos häneltä kysyttiin, miksi juuri silloin, vastaus oli yksiselitteinen:

"Vappu on paskanajopäivä."

Ukki kuoli samana keväänä, kun itse synnyin. Omakohtaisesti en tätä syvällistä kommenttia ole kuullut, mutta lause on kulkeutunut perintönä ja jäänyt itselleni elämään voimakkaana viestinä – eikä vain vitsinä. Se oli hänen tapansa ottaa kantaa.

Ei kylttejä, ei kouhottamista, vaan iso kasa lehmänpaskaa ja työnteko. Onhan kyseessä työn juhla! Se oli ele, jossa yhdistyi vakaumus, huumori ja hiljainen protesti. Asenne, minkä vuoksi Suomi on edelleen itsenäinen.

Työpaikan lietekuormat

Vuosien myötä olen ymmärtänyt, että työelämä ja johtaminen ovat täynnä juuri tällaista viestintää – pieniä sanallisia ja sanattomia lietekuormia, jotka muovaavat organisaation kulttuuria enemmän kuin ehkä huomaammekaan.

TODELLINEN työpaikan kulttuuri ei rakennu juhlapuheista tai arvolauseista, vaan niistä arkisista, usein puolihuolimattomista kommenteista, nerokkaasta sanataiteilusta tai kulmakarvojen nostoista; metaforat, jotka jäävät elämään. Ne voivat heijastaa joko hyvää johtamista – tai huonoa johtamista, joka joskus jopa sairastuttaa koko työyhteisön vuorovaikutuksen.

Erityisesti työntekijöiden keskuudessa ne liittyvät hiljaiseen protestiin ”vänrikki Nappuloiden” ja ”Lammioiden” vallankäyttöä kohtaan. Lauseet kuten:

·        "Veri on vettä sakeampaa"

·        "Kyllä aika hoitaa"

...jättävät jälkiä, jotka muistetaan. Ne vaikuttavat työntekijän sitoutumiseen, hyvinvointiin ja työn tuloksellisuuteen. Siihen, millaiseksi koko työyhteisön psykologinen turvallisuus ja kyvykkyys vastata työelämän muutoksiin muotoutuu.

Johtajuus näkyy ja kuuluu

Huono johtaminen voi konkretisoitua yhteen suusta päästettyyn sammakkoon. Yksittäinen lausahdus voi tukea työhyvinvointia – tai tuhota luottamuksen.

Valmennuksissani ja työnohjauksissani, oli kyseessä sitten työyhteisöt, esihenkilöt tai johtoryhmät, nousee usein esiin edellä mainitunlaiset piilotetut viestit.

Joskus työyhteisössä tarvitaan tukea dialogiin, haastavien tilanteiden puheeksiottamiseen ja purkukeskusteluihin. Usein taustalta löytyy asenteellinen, lentävä lause, joka kuiskii seinillä ja tupakkapaikoilla – ehkäpä vitsin varjolla, mutta vaikutuksiltaan todellisena. Tällainen solmu saattaa tarvita avatakseen ulkopuolista työnohjausta tai coachingia.

Kysymyksiä jokaiselle työyhteisölle:

·        Millaisia lausahduksia meidän organisaatiossamme kuiskaillaan niin käytävillä, kahvitauoilla ja tupakkapaikoilla?

·        Rakentaako vai nakertaako ne psykologista turvallisuutta, työhyvinvointia ja tervettä vuorovaikutusta?

·        Miten ne vaikuttavat tavoitteisiimme tai johtoryhmän tehtäviin?

Lopuksi

Joskus kulttuuriin jää kiinni lause, jota kukaan ei enää uskalla kyseenalaistaa. Juuri siksi meidän on tärkeää pysähtyä kuuntelemaan, mitä pinnan alla kuplii – ja tarvittaessa puuttua siihen, mikä tuntuu vain "talon tavalta".

Ukki tuskin puhui psykologisesta turvallisuudesta tai valmentavasta johtamisesta. Hän kuitenkin ymmärsi eleiden ja periksiantamattomuuden voiman. Ehkä aikamme johtajuudenkin tulisi alkaa tänä päivänä jostain vastaavasta – ei suurista sanoista, vaan arkisista valinnoista, joissa näkyy arvot, rohkeus ja rehellisyys.

 

Mikä on teidän työyhteisönne "paskanajopäivä", eli hiljainen protesti, jonka tiedostaa, mutta siihen on miltei mahdotonta puuttua?

Onko sillä lausemuoto – ja mitä se oikeastaan kertoo teidän kulttuuristanne?

MUKAVAA VAPPUA :)